MIHIN KATOSI AURINKO?

Olen nyt useampana aamuna töihin kävellessä ihmetellyt, että  mihin hemmettiin aurinko on mennyt? Vastahan me sunnuntaina köllittiin Tonin kanssa paahtavassa auringossa ja nyt taas aloin vakavasti harkitsemaan vienkö villapaitoja sittenkään kellariin. Mä oon oikeesti kunnon vilukissa, mutta samalla vihaan sitä jos tulee liian kuuma, mun kroppa ei kestä yhtään tälläsiä lämpötilan heittelyitä ja siksi mulla on ollu nyt kolme päivää koko ajan vaan ihan sairaan kylmä. Vähän niinku sillon kun tulin Meksikosta, sillon unihorkan lisäksi tärisin kylmästä jonkun viikon. Mä myös vihaan sitä kun ikkunasta katsoessa on täysin mahdoton arvioida mitä pitäisi laittaa päälle niin lämpötilan kuin sään epävakaudenkin takia. Ja voitte vaan kuvitella miten paljon mua ärsyttää kun ostin tiistaina ne renkaat tohon dekkiin ja nyt on satanu joka hemmetin päivä sen jälkeen. Aurinko me kaivataan sua takas, mä en ala jos tästä tulee yhtä sateinen kesä kuin edellisestä kun kerrankin ois jotain kivaa kesätekemistä.

 

On muuten ihan älytöntä miten paljon hyvää fiilistä hymyileminen saa aikaan, oon nyt joka aamu töihin tullessa törmänny yhteen mummoon joka aina mut ja Tonin nähdessään rupee hymyilemään ja toivottaa super pirteesti hyvät huomenet, hyvää torstaita tai millon mitäkin, jopa näinä sadepäivinä. Sitten mun kulmilla asuu sellanen super tyylikäs papparainen joka on ihan aina hymy korvissa ja oon siihenkin törmänny nyt useena päivänä. Se aina ohimennessä katsoo silmiin ja hymyilee iloisesti, se ei ikinä sano mitään, mutta se sillee sanattomasti moikkaa. Mä haluun kanssa olla vanhana tollanen enkä mikään kärttynen ja katkera mummeli.

 

Kärttysistä mummeleista tuli mieleen mun naapurit, jotka on ihan käsittämättömiä tapauksia. Ne on sellasia kunnon kyyliä ja naapurustokyttiä, jotka nillittää ihan kaikesta aina. Ne on oottanu esimerkiksi saunan ulkopuolella kellon kanssa etten oo minuuttiakaan yliaikaa mun saunavuorolla joka sattuu myös olemaan viimeinen vuoro. Ne on valittanu siitä ettei pihalla saa ulkoiluttaa koiraa kun meidän talosta ei pääse siis pois muuta kuin pihan kautta, että mun pitäis tyyliin kantaa Toni sen läpi. Ne on käskeny keräämään maasta Tonin pissat, sillee milläköhän kelasivat että kerään ne ja tähän nyt lisäyksenä että en anna Tonin koskaan pissata tohon sisäpihalle. Jos käyn grillaamassa niin ne käy kyttäämässä, että varmasti siivoon kaikki roskat (jonka teen ihan ilman kyttäystäkin joka kerta) ja on valittanu mulle siitä että oon siirtäny pihakalusteita. Yksi niistä väitti pesutuvassa, että mä oon rikkonu pesukoneen ja että oon varannu liikaa pyykkivuoroja (mulla on ollu max 1 viikossa) sekä siitä, että olin merkinnyt pyykkivuoroni epäselvästi ja että sen siksi saa viedä. Jani tuli joskus hakemaan mua yöllä yhden aikaa ja parkkeeras talon ulkopuolella olevalle huoltopaikalle odottamaan ettei tarvitse olla tiellä niin kun tulin autolle niin tää yks mummo huuteli aamutakissaan ikkunasta, ettei siihen saa parkkeerata, että ensi kerralla auto sitten kadulle. Ne on myös huudellu mulle että mä pesetän mun likasia duunareita mun saunavuorolla ja että mun saunavuoro perutaan, koska käytän sitä väärin, kun olin saunomassa kahden mun kaverin kanssa. Kysyin niiltä ihan suoraa, että yksinkö mun siellä maksamassani saunassa kuuluisi istua?

 

Musta tuntuu, että ne on ottanu mut ihan täydeksi silmätikuksi ja mua samaa aikaa harmittaa niiden itsensä puolesta ja myös suututtaa että joudun koko ajan oleen vähän varuillaan siitä mitä ne keksii seuraavaksi. Vika tikki oli kuitenkin se kun yksi päivä meninkin suoraa duunivaatteissa kotiin enkä käyny toimistolla vaihtamassa vaatteita niin siitähän riemu ratkesi kun mummelit istuivat pihalla ja meikä kävelee oikein duunarivaatteissa ohi. Voitteko kuvitella, että ne rupes pilkkaamaan ja huutelemaan mulle mun työstä? En ole ikinä sanonut niille mitään inhottavasti ja oon pitänyt aina aika matalaa profiilia ettei ne sais lisää tuulta alleen, mutta pakko myöntää että tollon kyllä teki mieli huudella takaisin. Aikuiset ihmiset pilkkaamassa toista työtä tekevää ihmistä, ihan uskomatonta. Kävelin kuitenkin vaan hiljaa ohi ja päädyin ajattelemaan, että niillä mahtaa olla ihan kauhea elämä jos niiden ainoa ilo tulee noinkin vanhana vielä muiden pilkkaamisesta ja siitä että ne asettaa itsensä johonkin korkea-arvoisempaan asemaan. Musta sillä ei ole mitään väliä miten ihminen hankkii elantonsa kunhan on itse tyytyväinen omaan valintaansa, mä en myöskään ikinä ole käsittänyt miten koulutus muka tekee ihmisistä eriarvoisia. En voi käsittää ihmisiä jotka koulutuksen nojalla nostavat itsensä muiden yläpuolelle, miten se että jotain kiinnostaa lukeminen ja jotain konkreettinen tekeminen voi määritellä ihmisen. Ja ylipäätään ihmisten pitäisi keskittyä enemmän siihen mitä ne itse tekevät ja omaan onnellisuuteen kuin siihen mitä toiset ihmiset tekevät. Ilman näitä likaisia duunareita näilläkään mummoilla ei olisi taloa missä asua. Hyvää vkloppua kaikille!

 

 

WINNIPEG JETS JA KIRPPISKAMOJA

Mulla on ongelma! Mä en tiedä mitä tekisin mun Winnipegin paidalle kun se on ihan törkeän iso ja tavallaan voin kääriä siitä hihat, mutta samalla houkuttaisi kauheasti leikellä tästä kesäksi toppi. Pelkään kuitenkin, että ryssin koko paidan jos lähden leikkelemään tätä ja sitä en kestäisi, koska toi on ylivoimaisesti yksi siisteimpiä vaatekappaleita mun kaapissa. Niin siisti etten raaski käyttää sitä kuin harvoina ja valittuina hetkinä, kuten esim koiralenkillä haha. Oon käyttäny pitkästä aikaa mun Air Jordaneita ja oon vähän niinkuin löytänyt ne uudestaan, nyt sitten tietysti netissä yhdet uudet parit kuumottelis todella pahasti ja kärvistelen tässä kenkälakossani kun en oikeasti millään voisi ostaa niitä, mutta vähän tekis mieli ostaa. Pitäisköhän? Ei... Mutta toisaalta Air Jordanit on niin ajattomat ja käy kaiken kanssa ja motivois mua urheilemaan, haha ai eikö mee läpi mun tekosyyt. Nyt sitten päivitän niiden nettisivua jatkuvasti siinä toivossa, että joku ostais mun koon niin ei tarttis enää jatkaa tätä henkistä taistoa.

Mitäs muuten tykkäätte mun törkeästä iltalehtilippiksestä? Kuuluu kategoriaan niin jäätävä että siisti. Maksoi 50 senttiä (niinku se räppäri) ja siinä on joku random nimmari. Ei mitään käsitystä kenen, mutta pakkohan se on olla jonkun tosi makeen tyypin kun se on kirjotettu iltalehden lippikseen. Mika Häkkinen, Kari Taalasmaa (vaadin Karia takas salkkareihin), Ismo Laitela tai Tuksu vois olla kovia vaihtoehtoja. Kaiken tän fiilistelyn keskellä oon kuitenkin unohtanu ottaa kuvan missä se nimmari näkyisi, joten jatkan yksin arvuuttelua.

Tsekatkakaa alimpaa kuva mitä kaikkia kamoja kävin lisäämässä mun pöytään kirpputori Metkaan! Pöytä siis nro 4. ja sen vasemalla puolella oleva rekki pursuaa myös mun kamoja (sitä ei vissiin jengi oo huomannu, koska oli vaikka mitä kivaa vielä jäljellä). Sunnuntaihin klo 15.00 asti kerkiää käydä shoppailemassa.

 

Eli tällästä kaikkea kävin heittämässä safkiksella mestoille: kuumaakin kuumempi Looney Tunesin 20 vuotta vanha originaali takki, joka on tuotu Nykistä, koko on L ja valitettavasti liian iso meikälle. Lisää t-paitoja, lätsiä, verkkatakkeja, pari reppua ja nahkalaukku, Asoksen paksupohjaiset tennarit, vanssit, meikälle liian isoi käyttämättömii biksuja (mustien yläosa ainoastaan ollut käytössä), Obeyn vyö ja vaikka mitä muuta, käykää hakemassa uusiin koteihin!

RATAPIHALLA JA KILPAILUVINKKI

Tällä kertaa tiedossa sata kuvaa samasta asusta eli ne joita ei kiinnosta voi katsoa vaan ekat kaksi ja jättää loput katsomatta. Camotakki on niin kovaa kamaa ettei oo tosikaan ja tää vaaleenruskee onkin rentoa vaihtelua sille perus vihreelle. Toi maailman parhain raitatoppi on myös varustelekasta ja haluisin noita ihan sikana lisää mutta ei väreissä, koska toi on täydellisen mallinen ja kangas on semmosta ihanan pehmeetä. Tykkäsin jotenkin ihan super paljon tosta asusta ja vetelinkin useamman päivän samassa combossa.

Mulla on enää puoltoista viikkoa jäljellä työharjoittelua, ajattelin pitää viikon loman kun tää päättyy. En oo vaan ihan varma pidänkö sen heti vai vasta tokalla viikolla jolloin Kealla olis kans lomaa. Jos pidän samaa aikaa niin olis ainakin seuraa auringonpalvontaan ja rullailuun. Kävin eilen ostamassa Ponkesista pehmeemmät renkaat mun normi dekkiin ja kyllä rullas nätisti. Oon ihan fiiliksissä siitä mun laudasta nyt ja mietinkin et tarviinko mä sittenkään koko cruiseria, että jos vaikka ostais vielä vähän isommat renkaat ja korotuspalat. Toisaalta cruiserin kanssa olis kova kolmen kopla kasassa, en tiiä pitää vähän tunnustella. Mutta nyt se vinkki osuus eli:

Varustelekan modauskilpailu. Kilpailu kokonaisuudessaan ohjeineen löytyy täältä. Ja lyhyesti kerrottuna tehtävänä on hakea Lekan kaupasta tai netistä kenttäpusero ja modata se omalla tyylillä. Valikoima käytettävistä paidoista löytyy täältä. Sitten vaan lähetät valmiista takista kuvan osoitteeseen milja.kopsi@varusteleka.fi viimeistään maanantaina 27.5. Raati valitsee parhaat ja siellä meikäläinenkin on tuomaroinnissa mukana. Palkinnoiksi lähtee parhalle modaukselle 100 euron ja toiseksi parhaalle 50 euron lahjakortti lekaan. Odotan jo innolla millasia modauksia saatte aikaan, itselläni odottelee kassillinen camorotseja tusseja sekä niittejä. Kunhan vain ehtisi joku päivä istua kotona edes tunnin niitä modaten. Siihen asti fiilistellään näitä kuvia ja toivottavasti monia teidän modauksia.

 

VALLILAN IHANIN KAHVILA

Käytiin Hillan kanssa pyörähtämässä Puu-Vallilan pihakirppiksellä ja koska itselläni ei ole kahvinkeitintä oli ensimmäinen missiomme saada kunnon kahvia jostain. Melkein heti mestoille tultuamme nähtiin kyltti "kahvia tuoreena meiltä", katsottiin kuitenkin hetki melkein mustilla laseilla olevia ovia ja mietin itse kaksikin kertaa uskaltaudunko sisälle. No kahvia oli saatava joten sisään vaan. Ja ihan rehellisesti sisään astuttua jäin suu auki seisomaan oviaukkoon, ensimmäinen reaktio oli sellanen wau minkä näköinen kahvila.

 

Helsingin kahvipaahtimon päiväkahvila toimii päijänteentie 29:ssä ja on auki ke-pe 7.30-17 la 10-16, maanantaisin ja tiistaisin kahvila on kiinni, koska siellä paahdetaan kahvia. Kyllä siis juuri tuossa maailman söpöimmässä kahvilassa paahtuvat siellä myytävät kahvit. Ja oli muuten hyvää, Hilla on itsekin töissä kahvilassa ja ymmärtääkin sen puolesta tuhat kertaa enemmän noista kuin minä, mutta yhdessä kuorossa kehuttiin kahvia, kaurakeksejä ja sisustusta.

 

Eikä oltu myöskään ainoita vaan poikkeuksetta kaikki sisään astuneet ihmiset ihmettelivät kahvilan ihanuutta. Syy tähän on se, että sitä ei jotenkin tajua ulkoa ollenkaan, eikä tummennettujen lasien vuoksi näe edes sisään kunnolla. Tila on myös tuplat korkeampi kuin miltä näyttää ja fiilistelin heti että haluaisin muuttaa tuonne kahvilaan. Sisustus on jollain tasolla vähän sekava, mutta se siinä onkin parasta. Joka puolelle katsottaessa löytyy mielenkiintoisia toinen toistaan ihanampia esineitä. Kahvilapöytiä ei varsinaisesti ole kuin yksi, mutta aukioloajat onkin tähdätty niin, että pääasiassa naapurista käydään hakemassa kahvit mukaan. Onkos kukaan teistä eksynyt tänne vielä? Ja jos ette niin miltäs näyttää?

Nuo cafe-kirjaimet olivat aivan ihanan näköiset, ränsistyneet ja sopivat täydellisesti valkoiselle tiiliseinälle.

Kahvipapujen päältä löytyi pyörä ja maailman siistein taulu. Naurattaa jotenkin vieläkin toi taulu se sopi tohon pyörän viereen niin hyvin jo pelkästään värimaailmansakin puolesta.

Tältä kahvila näyttää ulkoa ja kuten sanoinkin niin ei ikinä osaisi kuvitellakaan mikä ihanuus sisällä odottaa!

En kestä miten paljon kaikkea ihanaa tässäkin kuvassa on. Koko ajan löytää uusia asioita mihin katse kiinnittyy.

Lasit ovat ihanasti korissa vaa-an päällä ja vettä löytyy vanhoissa lasisissa mehupulloissa. Ja kaikki sopii täydellisesti fiilikseen. 

Vanha radiokin löytyy ja seinällä on kuulemma mökin varastosta löytynyt valkoinen metallituoli, joka näytti myös kuin luodulta tohon seinälle.

Ja noi kaurakeksit huh nam. Meinasin ensin juoda vain kahvia, mutta kun Hilla otti kaurakeksin niin pakkohan se oli itsekin ettei iske ruokakateus. Ja ai vitsi että oli hyviä, nytkin tuli ihan vesi kielelle kun muistelen noita.

En vaan voi olla toistamatta itseäni: maailman söpöin kahvila oikeasti! Juuri sellainen missä voisin juoda aina kahvini. En tykkää sellaisista liian fiineistä ja liiaksi yritetyistä design kahviloista vaan juuri tälläinen kotoisan sekava paikka toimii mun kohdalla. Joku letkeä musiikki vielä taustalle soimaan ja mummon kellarista löydetty nojatuoli nurkkaan niin muutan tonne.

Sokeripalatkin olivat ihanassa metallikulhossa tai ämpärissä mikä lieneekään.

Puusepän tyttärenä kahvilan ainokainen pöytä aiheutti syviä huokailuja myös. Tuollaisen kun saisi itsellenikin kotiin, en kyllä tiedä mihin käyttöön, mutta olisi niin siisti.

Kahvilan pitäjää jo ihan nauratti meidän hehkuttaminen ja jatkuva kysely kaikesta. Kyseltiin meinaan kaikkea maan ja taivaan väliltä koko kahvittelun ajan.

Tuolissa oli myös tämän hetken kuumimman trendin mukaisesti kukkakuosia ja ihan varmasti suoraa mummon liinavaatelaatikosta.

Yläikkunoista tuli mukavasti valoa ja ehdin jo haaveilla siitä miten valo paistaisi tuolta aamuisin sänkyyn. Koko toi tila oli niin hieno, että voisin muuttaa sinne vaikka heti. Maanantaisin paahtaisin koko viikon kahvit vaan itselleni haha.

Eli olen löytänyt siisteimmän kahvilan ikinä ja aivan varmasti tulen käymään tuolla Tontsan kanssa joskus lauantaisin, arkena aukioloajat menevät valitettavasti oman duunini kanssa päällekkäin, ellei sitten käy iltapäivälenkkiä heittämässä puu-vallilan läpi. Siitä sitten voisi kiivetä sinne kallioille fiilistelemään aurinkoa. Voi että tälläiset pienet ihanat jutut saa mut kyllä tykkään tästä paikasta aina vaan enemmän, Töölön ikävöinti toistaiseksi siis selätetty. Täähän voi olla mun ja Tonin uus aamulenkkien kahvipaikka kun sellaista olen kaipaillutkin.